Loppurutistuksia.

Hei vaan taas. Pakko aloittaa heti alkuun marmatuksella vähän. Minä olen nimittäin rikki. Onnellinen kyllä, mutta rikki. Koulu on imenyt mehut minusta ihan tyystin, muutamana viime viikkona on ollut ihan tajttomasti kotona tehtäviä arvioitavia etiä sekä siihen lisäksi useampi tentti koulussa per viikko. Mutta nyt alkaa helpottaa, enää muutama tentintynkä ja sitten kesälaidun kutsuu. Ansaittu sellainen sanoisinko.

Tähän asti olen vältellyt tänne kirjoittamista tietyistä jutuista tai tunnistamisenpelkoni vuoksi, siihen on ollut syy. Kerroin aiemmin, että jos ihminen voi löytää uuden sielunkumppanin, niin olen semmoisen tavannut, mutta tähän viikkoon asti en ollut hälle kertonut ihan kaikkea elämästäni (tiedätte varmaan mikä kohta jäi kertomatta :O), mutta nyt viime viikolla kun paransimme maailmaa hänen kanssaan muutaman neuvoa-antavan turvin, rohkaistuin ja kerroin hänelle. Ennen kertomista pelkäsin, että hän tuomitsisi minut ja ei haluaisi olla ystäväni, koska ei tiedä tuollaisesti elmästä mitään, mutta ei. Siinä ei käynytkään niin vaan hän kertoi myös minulle rankan kokemuksen elämästään. Hän ei ollut sitä aiemmin rohjennut kertoa.

Mutta nyt me jaoimme kaiken ja lähennyimme entisestään. Nauroimme, että nyt meillä ei ole enää salaisuuksia. Voi mikä helpotuksen tunne se olikaan, ettei toinen tuominnut vaan tykkää minusta edelleen vaikka olenkin ollut mikä olen. Joku muu olisi voinut tuomita, mutta ei hän.

Hän on yksi ihanemmista ja lämpimimmistä ihmisistä jonka tiedän. Kova luontoinen luupää, niin kuin minäkin mutta aivan täydellinen tyyppi. Jos kenestäkään siis voi sanoa noin. Olen ikionnellinen, että olen hänet elämääni saanut. Joten nyt jos hän sattuisi jostain syystä eksymään tänne ja lukemaan tätä, enää minun ei tarvitse pelätä, että hän tunnistaa minut. Ei haittaa enää. Tuollainen vapauttaa kaverit, ihan oikeasti. Se joka on kokenut saman, tietää mitä tarkoitan.

Kesälomasuunnitelmat ovat vielä hiukan auki. Tai tiedän, mitä teemme, mutta milloin, se on vielä ?-merkillä. Etelä-Suomeen tulemme Lapsen kanssa viikoksi, joten kaikki siellä kuulolla olevat ihmiset joiden kanssa olemme jakaneet yhtä sun toista, olisi kiva tavata, jos teille vain sopii..? Koitetaan lyödä aikatauluja yhteen jotta onnistuttaisiin tavata.

Koulun myötä kunnianhimo on vain kasvanut. Sain yhdestä kurssista arvosanaksi 3 ja olin ja olen edelleen pettynyt. Ei siksi, että se olisi huono numero, vaan koen sen olevan epäoikeudenmukainen. Siihen piti tehdä 3 tehtävää, joista sain 3, 3 ja 4, lisäksi olin tunneilla todella oma-aloitteinen ja aktiivinen, niin silti sain "vain" 3. Lisäksi näin noiden töiden eteen paljon vaivaa, selitin asiat lyhyesti koska niin oli tehtävänannossa sanottu, niin silti aiheeni oli liian kuulemma suppea osin, mutta taas toisella opiskelijalla sama aine sai numeroksi 4 ja hällä oli siinä vain yksi lause enemmän, vaikuttaako se yksi lause siis niin paljon ???. Eli ilmeisesti tuntiosaaminen ja aktiivisuus ei vaikuta mitään tällä opettajalla... Voin olla tässä asiassa nyt pikkusieluinen paska, mutta olen todella pettynyt. En muiden numeroiden vuoksi, vaan koen jonkinlaista epäoikeudenmukaisuutta tässä nyt. Koitin valittaa tai siis keskustella asiasta, mutta eipä se mtn hyödyttänyt :( Joten kohtaloon on siis kai tyydyttävä. Toki onhan tuo sama siis periaatteessa, että onko kurssin arvosana 3 vai 4, koska uudessa tulevassa arvosteluasteikossa ne molemmat ovat H-kakkosia, mutta silti se vaivaa minua.

Ehkä tuosta jo huomaa, että olen loman tarpeessa. Sitä siis odotellessa, voikaa hyvin.

Loppuun vielä yksi ruokasalaattiohje (määrät oman maun ja määrän mukaan) :

Kierremakaronia
Kurkkua paloina
Uutta sipulia varsineen
Paprikaa paloina
Suolakurkkuja paloina
Broileria suikaleina paistettuna tai grillattuna
Becel-majoneesia

Kaikki sekaisin ja jääkaappiin vetäytymään tunniksi ennen nauttimista, ja eikun syömään, NAM :P

Lumi