Endot ja Ardet.

Olen unohtanut kokonaan puhua ja kirjoittaa ja mainita, että minulla on uusi-vanha harrastus. Olen siis alkanut harrastamaan ja harrastanut jo jokusen tovin. Nuo kasvavat vatsamakkarat alkoivat etoa sen verran, että ajattelin asialle jotain tehdä. Ja voi kuulkaa, sen ekan kerran jälkeen mä olin kipee, siis niin kipee että oksat ja niiltä linnutkin pois. Mutta hyvällä tapaa kipeä, salassa jopa hieman nautinkin siitä. Kokeilin ennen harrastamisen aloitusta pariinkin otteeseen karppailua ja sainkin sillä hyviä tuloksia, mutta harmikseni ne eivät vain olleet pysyviä. Itse dieetti sopi mulle loppupeleissä aikas hyvin, viljoista ja sokerista ei ollut vaikeakaan luopua. Tokalla kerralla se meni jo ihan automaattisesti ja kaupassa ollessaan osasi ja tiesi, että mitä ns. voi ostaa.

Niin, minä siis herätin henkiin uudestaan minussa elävän kuntoilu-jumppa-kärpäsen. Aluksi tahkosin salilla parhaimmillaan/pahimmillaan viisi kertaa viikossa ja koskaan se ei tuntunut vastenmieliselle sinne mennä. Painoa en alkuun mitannut, enkä senttejänikään, enkä mittaa vieläkään, mutta vaatteet kertovat edistystä taphtuneen. Housut eivät kiristä, eivätkä purista, osa jo jopa löpöttää hieman. Vatsamakkarani ei valu enää vyötärönauhan päälle.

Nyt tuo salilla käyminen on tasoittunut keskimääräisesti kolmeen kertaan viikossa ja toisinaan koen sen "vähyydestä" huonoa omatuntoa, vaikka tiedän sen olevan sopiva määrä, koska palautumisellekin pitää antaa yhtä suuri arvo.

Olen siis onnistunut siirtämään -ainakin omasta mielestäni, tämän aiemmin tuhoisan riippuvuuden kehän uuteen ja hyvään riippuvuuteen. Koska osittain tässäkin voi kaiten riippuvuudesta puhua, ainakin jos peilaan tunnetilojani tämän asian kanssa. Mutta en ota ressiä siitä, näin on hyvä.

On se vaan jumpan jälkeen upea tunne, vaikka olet poikki silti sinulla on aivan mahtawa olo. Kaikki kehon osat ovat herkistyneet äärimmilleen kun aluksi niitä tunnin ajan käskyttää. Ja itse siellä jumpassakin, sitä puristaa vaikka väkisin ne sarjojen viimeiset liikkeet. Hampaat irvessä ja hien puskiessa samalla kun lihakset huutavat hoosiannaa. Melkeimpä taivaallista sanoisinko.

Elämäntavat ovat muuttuneet muutenkin terveellisemmäksi. Vain viikonloppuna herkutellaan herkuilla. Viikolla vain hyvällä ja maukkaalla ruoalla. Limppareihin olen kyllä koukussa, mutta niistäkin onneksi laitti-versioihin. Tiedän aspartaamin ym. haitat kyllä, mutta sallinen tuon itselleni.

Kas näin. Nyt on hyvä mennä raukeana väsyneillä mutta onnellisilla lihaksilla ja mielellä nukkumaan :)

Lumi

Minun Mieskalenterini.

Tuossa blogeja eilen läpi kahlatessani huomasin, että ainakin Minh ja Tiina olivat tehneet tuossa joku aikas sitten omat mieskalenterinsa ja minä haluan kans (yllätys!). Tässäpä tämä siis tulee :

TAMMIKUU

Johnny Depp. Ei tähän voi oikein mitään sanoa.

Tuo mies on vaan NIIN täydellisen näköinen. Ah!

HELMIKUU

Anthony Kiedis. Näkö ja ääni samassa paketissa.

Diggaan ihan täysillä, kumpaakin.

MAALISKUU

Vin Diesel En osaa tarkkaan sanoa, että mikä tässä tyypissä imaisee minut sisäänsä.

Ehkä se on se ääni ja puhetapa tuon ulkomuodon lisäksi. Kovaa ja karskia.

HUHTIKUU

Dominic Purcell. Menee aikalailla ulkonäöltään samaan kategoriaan kun tuo edellinen.

Jotenkin niin rosoista. Me likes!

TOUKOKUU

Marco Hietala. Musiikilliset taidot ja jotenkin tuo sisältä kumpuava nallekarhumaisuus

saivat minut laittamaan tämän herran tähän.

KESÄKUU

Johnny Knoxville. Veijarimainen kaveri ja pilke silmäkulmassa.

Ei muuta lisättävää.

HEINÄKUU

Hugh Laurie. Tai enneminkin nimenomaan Dr. House.

Tuollaisen oman lääkärin minäkin tahtoisin ;)

ELOKUU

Katsokaas tuosta : http://www.celebsquotes.com/m/michael-vartan/michael-vartan.jpg

Elikkäs Aliaksen Vaughn. Olin jo melkein unohtanut koko heebon, auts!

Ja siksi tämä on tälläi linkkinä, kun mulla oli tossa yks toinen jannu, mutta päätin vaihtaa sen ja en saanut enää kuvaa tähän väliin osumaan vaan se halus pompata aina tonne ylös ja sit ois pitäny alkaa kaikki tekstit muokkaamaanuudestaan kun nekään ei tunnu pelittävän leikkaa-liimaa-tsydeemillä.

SYYSKUU

Bruce Willis. Charmia ja näyttelijänlahjoja.

LOKAKUU

Ville Valo. Jotenkin tuon miehen synkkyys saa ihastumaan.

Toki laulu/musiikki ja ulkonäkö on hyvää plussaa.

MARRASKUU

George Clooney. Ihastuin Tehiksen aikaan tähän mieheen tulisesti. Symppis ja pehmeänrosoinen. Olin todella ikävissäni kun Doug katosi sarjasta.

Ei edes Luca päässyt lähellekään tätä miestä.

JOULUKUU

Wentworth Miller. Paon Michael on ihana. Tuommoinen babyface kaikkine siloposkineen.

Tekisi mieli ottaa kainaloon ja rutistaa kovaa.

Käyn muuten tän kundin kaa treffeillä aina joka tiistai, eli siis tänäänkin :)

Lumi

P.S. Pahoitteluni, että kuvat ja tekstit on miten sattuu. Mä en nyt jotenkaan vaan osaa tätä kuva plus bloggeria. Sorry!

Moi!

Mulle tuli tossa ihan yht'äkkiä yllättäin mieleen semmoinen juttu, että mullahan oli joskus blogi, blogi johon mä joskus kirjoitinkin jotain ja ajattelin kokeilla sitä nyt taas vaihteeksi. Viimeksi se ei sujunut, se ei tuntunut omalle jutulle enää, kun tuntui ettei ole mitään kirjoittamista, kun ei ollut enää niitä aiempia ongelmiakaan. Joten katsotaan nyt, mutta laitetaan tämä nyt sit vaikka tilanne päivityksen piikkiin.

Niin, minä elän, olen ja voin hyvin. Vieläkin. Tuossa jossain vaiheessa kesää oli semmoinen pieni hetki, muutaman päivän kokeilukausi, jonka jokainen omassa päässän muokata millaiseksi haluaa tuon jokusen blogitekstini pohjalta. Mutta se loppui siihen, siis hyvin lyhyeen. Tilanne olisi voinut johtaa toiseen ja se taas kolmanteen, mutta onneksi järjen ääni voitti, ei riippuvuuden vaikka en voi vieläkään sanoa, etten olisi pitänyt siitä jostain pienestä ripauksesta sitä fiilistä. Mutta mä en voi pitää, mä tiedän ja tajuan sen.

Hämmästyttävintä tässä oli kuitenkin se, että en oikeastaan tuntenut tuosta huonoa omatuntoakaan, puitteet ja olosuhteet olivat erilaiset, en toki sitä ääneen julistanutkaan tai siitä metelöinytkään. Toki säikähdin ja tajusin taas mitä elämä voisi olla jos siitä ja itsestään ei pitäisi huolta. Mutta minä pidän, rakastan itseäni liikaa tuhotakseni sen mitä olen saavuttanut. Ja ennenkaikkea kun olen huomannut miten ihanaa tämä elämä oikeasti on, ihan vain ja pelkästään näin.

Olen onnellinen. Opiskelen edelleen, mutta valmistun tämän vuoden puolella jo hyvän matkaa. On outoa nähdä kalenterissa merkintä päivästä jolloin tämä tapahtuu, se on ikäänkuin konkretisoitunut nyt kun sen näkee ja se häämöttää siellä jossain. Loppurutistukset vielä, sitten olen valmis, ainakin hetkeksi. Ehkä jatkan opiskelua tai niin tahtoisin, jos rahapolitiikka antaa vain periksi.

Olen onnellinen. Lapseni on ihana ja kasvava ja ennenkaikkea tasapainoinen ihminen. Ihminen joka oppii ja oivaltaa kokoajan uutta. Oppii olemaan näsäviisas ja tiuskahteleva. Silti edelleen halaileva ja pusutteleva, kunhan kaverit eivät vain katso.

Olen onnellinen. Parisuhteeni voi hyvin ja etäsuhteuskin päättyy näillä näkymin piakoin. Ymmärrän miestäni ja mieheni ymmärtää minua. Menneisyyden painolasti on pudotettu hartioiltamme. Rakastuin uudestaan ja rakastan edelleen.

Olen onnellinen. Talouteni on kunnossa. Laskut tulevat maksettua ajallaan ja niitä ei kerry liikaa. Osaan punnita mitä tarvitsen ja mitä en. Saan silti hankittua haluamani, tarvitsin sitä tai en.

Olen onnellinen. Ihmisuhteeni ystäviin voivat hyvin. Jaksan pitää yhteyttä ja olla läsnä, tavalla tai toisella. Jaksan taas välittää.

Ja kaiken tämän mahdollistaa tämä selvänä oleminen. Ennen kuvittelen kaiken tuon olevan hyvin, vaikka se ei ollut ihan niin. Se oli osittain harhakuvitelmaa. Halusin niiden olevan niin. Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi, jos en olisi tajunnut ajoissa, missä olisinkaan nyt...

Olen onnellinen, olkaa tekin :)

Lumi