Toimintamalli.

Sitä ihminen toimii oppimallaan tavalla. Hyvin usein. Joskus sen tietyn mallin toimia on opetellut ihan varta vasten tai sitten se on tullut opittua matkan varrella. Ja sitten sitä ikäänkuin kangistuu kaavoihin ja jatkaa toimimista vanhoin keinoin. Toisinaan täytyy ihan tehdä työtä sen eteen, että muuttaa omaa käyttäytymismalliaan toisenlaiseksi, uudeksi.

On tehty tutkimus jossa on tutkittu, että lapsena ns. huonossa sosiaalisessa elämässä kasvaneet lapset eivät ole yhtä hyväkäytöksisiä ja sosiaalisesti lahjakkaita kuin ne lapset jotka ovat kasvaneet ns. paremmissa piireissä/perheissä. Siis suomeksi sanottuna, niillä lapsilla joilla ei ole ollut kotona ongelmia ja sosiaalinen kasvatus on onnistunut ja elämä on ollut helppoa ovat sosiaalisesti lahjakkaampia ja hyväkäytöksesempiä. Noooot !!!

Minä en kuitenkaan suostu allekirjoittamaan tuota. Koska oma lapsuuteni ei ole ollut välttämättä se kaikkein paras ja onnellisin, mutta silti katson ja koen olevani sosiaalisesti hyvä, voisin jopa sanoa (kehua :D) olevani sosiaalisesti lahjakas, koska niin minä näen itseni. Ja osaan ja omaan myös hyvät käytöstavat. Voisin siis sanoa tai kääntää asian niin, että ehkä juuri sen vuoksi mitä elämäni on aiemmin ollut, olen tullut sosiaalisesti lahjakkaaksi.

Tämän kaiken perustan siihen, että minä nautin olla muiden ihmisten kanssa. Olen äänessä ja kuuntelenkin toki kyllä. En karsasta, vierasta taikka pelkää uusia tilanteita uusien ihmisten kanssa, enkä koe niitä ahdistaviksi, päinvastoin. Omasta mielestäni omaan myös taidon tulla hyvin toimeen ja juttuun erilaisten ihmisten kanssa, vaikka toki kaikkia ei voi miellyttää ja eikä ole kyllä tarviskaan. Joskus ne kemiat eivät vain synkkaa. Mutta se ei minusta huononna sosiaalista lahjakkuuttani mitenkään. Osaan olla sellaisten ihmisten kanssa hiljaa ja enemmän syrjässä, jos kanssakäymistä on pakko harrastaa. Osaan toki sanoa ja tuoda eriävät mielipiteeni julki, joskus liiankin kärkkäästi, mutta haluan näyttää ja tuoda sen esiin, että minulla on omat mielipiteeni ja enkä muuta niitä sen vuoksi mitä joku toinen ajattelee. Rakastan olla ihmisten parissa ja tekemisissä, tavalla tai toisella.

Ja toinen on tuo käytöstavat. Vaikka lapsuuteni ja nuoruuteni oli mitä oli, silti minulle on opetettu hyvät käytöstavat. Ne olivat kaiken aa ja oo. Kylään mennessä piti aina tervehtiä ja esitellä itsensä mikäli esim. toisen lapsen vanhemmat eivät tunteneet vielä minua. Samoin kuin jos meille tuli vieraita niin heitä tervehdittiin aina, tuntemattomempia jopa käsipäivää-tyylillä ja samalla esiteltiin itsensä. Aina kiitettiin ja sanottiin olehyvät, tilanteessa kuin tilanteessa. Sekä toivotettiin moit ja heipat. Samoin kuin jos oltiin kyläilemässä ja oltiin kahvipöydässä, niin oli opetettu, että jokaista tarjolla olevaa lajiketta sai ottaa vain yhden ja sitten jos halusi ihan mielettömän paljon toista, niin piti kysyä "saisinko ottaa toisen".

Ja tuon kaiken mukaan minäkin opetan ja kasvatan Lastani. Meillä sanotaan aina kiitokset ja olehyvät. Pyydetään jotain halutessa, että saisinko tai antaisitko, eikä suinkaan tyylillä anna!. Samoin jos meille tulee vieraita niin moikat tullaan aina sanomaan, vaikka kuinka olisi omassa huoneessa hommat kesken. Ja jos on vieraampi tyyppi, tulipa meille tai mentiimpä me jonnekin, niin silloin esitellään itsensä, joskus jopa käsipäivää-tyylillä. Hattua ei pidetä sisällä ja kengät jätetään eteiseen. Toivon, että Lapsi kyläillessään yksin kavereillaan noudattaa näitä opetuksiani, että vanhempia tervehditään ja itsensä esitellään mikäli ei ole entuudesta tutut vanhemmat jo. Samoin kuin kiitokset ym. kuuluvat kyläilyyn vaikka oltaisiinkin vain kaverin luona. Tämä voi kuulostaa jonkun mielestä tiukalle ja tosi vanhoilliselle, mutta tässä asiassa en anna periksi enkä luista, koska mikään ei ole kamalempaan kuin epäkohteliaisuus tai sitten käytöstapojen puute kokonaan.

Monasti kun Lapsi tuo meille kavereitaan tai jos kaverit tulevat häntä hakemaan, niin osa heistä painelee suoraan Lapsen huoneeseen sanomatta mitään ja lähtevät samaa tyylillä pois. Jos Lapselle tuleekin minulle tuntematon kaveri niin käyn tuollaisessa tapauksessa ihan varmasti ovella huikkaamassa moit ja kysymässä, että kukas se sinä oikein olet tai minkäs niminen ja ikäinen poika sinä olet ? On Lapsen kavereissa toki sellaisiakin lapsia (onneksi) jotka huikkaavat moit ja heipat ja joskus jopa tarinoivatkin jotain.

En vaan voi kuin ihmetellä, että eikö noille ns. tavattomille lapsille opeteta enää kotona vanhoja kunnon käytöstapoja laisinkaan. Minnekkä ne ja niiden kunnioitus on jäänyt ? Ihmettelen vain... Ja suuresti, että eivätkö nykyajan kulttuurissa vanhemmat enää viitsi opettaa lapsilleen peruskäytöstapoja vai eikö ole muka aikaa siihen.

Mitä mieltä te olette asiasta ?

Tälläistä yöllistä pohdintaa harrasteli...

Lumi