Hello again.

Täällä minä olen taas. Vaikka ei pitäisikään. Siis en tarkoita sitä nyt noin vaan, että mun pitäis olla tekemässä ihan jotain muuta. Kouluhommat hengittää niskaan ihan urakalla, mutta sitä on alkanut nyt jo ottamaan löysin rantein ja lomaa odotellen. Hyi minua :) Ei, kyllä minä selviän noista hommista tai siis itsetehtävät hommat on jo purkissa, mutta tenttejä painaa ihan v****ti päälle. Olen koittanut lukea. mutta lukeminen on ollut pakkopullaa ja ajattelinkin nyt vain luottaa muistiini. Tiedä sitten onko se viisasta, mutta ei ne läpi voi olla menemättä kun osaan jotain ulkoa ja tervettä maalaisjärkeähän saa toki käyttää.

Muuten kaikki on hyvin, ehkä jopa loistavasti, edelleen. Olen totutellut tähän yksinhuoltajan arkeen ja nautin taas siitä kun on omaa aikaa ja tilaa. Vaikka kyllähän minä kovasti aina noita viikonloppuja odotan ja toista saapuvaksi.

Olen koittanut herätellä lukuintoani (siis ei koulukirjoihin :D) hereille taas, mutta en saa sitä käyntiin. kesken hyllyssä lotjottaa vieläkin Axl Rosen elämänkerta tai tarina mikä liekkään ja Hanoi Rocksin All Those Wasted Years. Mutta kun ei niin ei. Maksampahan kirjastoon sitten sakkomaksuja kun varaukset pukkaa noissa muille päälle, mutta en vie niitä takaisin ennenkuin olen ne lukenut. Itsekästä, tiedän. Mutta niitä on vaikea saada ja kun se lukuinto iskee ni ne kirjat pitäis olla heti. Haaveilen myös lukevani Kira Poutasen Kotimatkan, mutta kassotaan nyt.

Olen taas jämähtänyt siihen yhden lajin ruokailuun, josta joskus aiemmin puhuin, että syön sitä yhtä ja samaa niin kauan kun se tulee korvistakin ulos ja sitten en koske siihen vuosiin. Ja tämä on helppoa nyt kun ollaan Lapsen kanssa kahden. Nyt on vuorossa seuraavanlainen :

Kaksi graham vuokaleivän viipaletta joista molemmat voidellaan rasvalla ja toinen vielä Felixin Hamburger Dressingillä, sitten aletaan latomaan tavaraa päälle ; alle ruukkujäävuorisalaattia, siihen päälle jtn lihaa/leikkelettä (mulla yleensä kanaa ollut nyt), siihen päälle sit kurkkuviipaleita punasipulia ja paprikaa ja kansi päälle. Voi namskis ! Kanan olen laittanut aina lämpimänä sinne väliin.

Mutta nyt ennen Emmistä suihkeloon.

Lumi

Long time no see...

Olen minä hengissä ja voin jopa hyvin, siis erityisen loistavasti. Ehkä siinä juuri syy, miksen ole juurikaan kirjoitellut. Ajattelin, että uuden blogin myötä sitä kirjoittaisi, mutta en minä vain osaa. Siis osaa kirjoittaa elämästä ja sen hyvistä asioista, kun tottui aina purkamaan pahaa oloaan vain. Pitäisi opetella, koska haluan, että minulla olisi muistot ja jotain ns. kongreettista myös näistä hyvistä ajoistakin, muualla kuin vain päässäni.

Koulun kanssa olen aikas kiireinen ollut. Välillä tuntui, että ihan lunkistihan tässä pystyy ottamaan, mutta nyt sitten ottaakin takaisinpäin. Hommia olisi vaikka muille jakaa ennen kesäloman alkua. Voin onnekseni kehua olevani aikataulussa. Kotihommat ovat suunnilleen tehty, muutama parityö odottaa tekijäänsä ja tentit lukijaansa. Mutta kun olen tunneilla suurimman osan skarppina aina, niin uskon pärjääväni tenteissä ilman suurempia lukuja. Itse sitä tulee jankattua muille, jotka ressaavat enemmän kuin minä, että ei aina tarvitse tehdä just vimapan päälle, ei se ole sen väärti jos pää sen myötä pamahtaa, mutta kummasti itse ei tuota osaa noudattaa. Ainut ettei mun pää pamahda, se ei ole ehkä koskaan ollut näin kunnossa ja hyvinvoiva kuin mitä se nyt on. Jotenkin tuntuu niin hyvälle olla kunnianhimoinen eikä mennä sieltä mistä aita on matalin.

On tässä muutenkin tapahtunut muutoksia elämässä. Ei ehkä parhaita mahdollisia, mutta ainuita toimivia ja niihin pitää nyt sopeutua. Jäimme Lapsen ja koiruuksien kanssa taas keskenämme kotiin. Ei, emme eronneet, mutta työt veivät toisen muualle. Ja töitä on nykyjään tehtävä siellä missä niitä on, ymmärrän sen kyllä. Aluksi oli totutteleminen, mutta nyt jopa uskalla välillä sanoa taas nauttivani tästä. Se toisen lähelläolo ja läheisyys on saanut taas ihan uuden merkityksen kun ei olla fyysisesti läsnä toisillemme kokoaikaa. Sanoinkin eilen, että minusta tuntuu, että olen ikäänkuin rakastunut uudelleen <3.

Kesä tulee vauhdilla. Odotan sitä kovin. Tästä tulee ehkä yksi elämäni parhaista kesistä, jos nyt näin voi sanoa. Kaipuuta vanhaan ei ole. Enhän toki voi tietää, että kohtalolla jotain suunnitelmia varalleni, mutta niiden odottamiseen en voi rakentaa, vaan on elettävä tässä ja nyt, sillä koskaan ei voi huomisesta tietää, se on liian monta kertaa nähty. On elettävä, nautittava ja rakastettava. Niin minä aion tehdä, tehkää tekin :)

Pushal, Lumi