Pöh.

Viikonloppu tulossa. Janottaisi. On janottanut jo jokusen tovin, mutta krapulanpelossani en uskalla. Kevät tekee tän aina mulle. Kun asfaltti alkaa näkyä kuivana, alkaa janottamaan ja menojalkaa vipattamaan. Kuitenkin joka kevät menen siitä yli, otan ehkä kerran, jos sitäkään.

Piti lähteä ensiviikolla Eteläiseen Suomeen, emme lähdekään. Harmittaa suunnattomasti, vaikka säästyypähän rahat. Menen sitten pääsiäisen tienoilla kun läheinenkin on ulkomailta kotiutunut. Olisin vaan niin halunnut Ikeaan ja Budgettiin luuraamaan (lue tuhlaamaan) ja joululahjaksi saatu Hemarin lahjakorttikin on vielä ihan koskematon.

Pakastinkin meni ja hajosi. Jouduin heittämään ruokaa paljon hukkaan, kun oli jo sulanut ja ei voinut käyttää, onneksi osa oli vasta sulamassa ja ne voi hyödyntää nyt viikonloppuna. Harmittaa sekin ja uusi ei kuulu ostoslistalle juuri nyt ainakaan. Olen vain semmoinen pakastin ihminen, mulla pitää olla aina pakkaset täynnä, hätävaraa katsokaas. Onneksi on vielä tuo jääkaapin pakastin alaosa. Pelkällä lokerolla en edes tulisi toimeen.

Tuon vuoksi uunissa kypsyy parhaillaan Kaslerpaisti. Ajattelin sen seuraksi tehdä uuniperunoita ja niihin smetanatuorejuustotahnaa. Ja melonisalaattia ehkä myös, jos löydän edukkaita hedelmiä ja juustoja siihen. Smetana tuorajuustotahnan lopun saan sitten käytettyä huomiseen uuniloheen kastikkeeksi, edellyttäen että teen sitä sen verran reilummin. Ohjeita noihin ei oikein ole, laitan summamutikassa niihin tavaraa.

Lähden pian hakemaan Lapsen koulusta, sitä ennen teen ajankulun vuoksi kirppiskierroksen. Tai no Lapselle pitäisi löytää verkkarit, sillä hän aloitti harrastamisen. Nyt on tämä viikko ravattu yhden uuden lajin perässä ja tänään kokeilee vielä toista uutta. Ajattelin, että etsitään se _oikeasti_ kiinnostava laji, koska lisenssit maksavat nykyjään tosi paljon ja ei viitsi huvikseen niitä maksaa jos se laji ei sitten yhtä-äkkiä enää kiinnostakaan. Tämä eka laji tuntui olevan ainakin mieluinen, katsotaan kuinka tänään käy. Olen kuitenkin sitä mieltä, että rahan Lapsen harrastuksiin revin vaikka selkänahasta jos sikseen menee, Lapsen pitää saada harrastaa ja liikkua. Niin minäkin olen saanut.

Olen kärsinyt päänsärystä tämän viikkoa, kävin lääkärissä ja sain lääkkeitä siihen, mutta ei nuo oikein auta. Niskat ja kallonpohjalihakset ovat auttamattomasti melkein poissa pelistä, mutta en raaski mennä hierojalle. Olen siis kituuttanut burana kuussatasen, voltarenvoiteen ja sirdaludejen voimin. Tiedän, että niskajumekset pitäisi saada pois, ennen ei kipu lähde mihinkään lopullisesti. Kyllä se siitä.

Viikonloppuja!

Lumi

TalousAsiaa.

Mukavaa sunnuntaita ! Itse kävin jo tuossa räntäsateessa lenkillä, taas pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että kyllä teki hyvää. Virtaa tuli paljon enemmän ja nytten on tarmoa täynnä ja miettii, että mitäs sitä puuhailisi tänään.

No, ohjelmassa on ainakin tuon yhden keittiönkaapin siivous, se on semmoinen törkyromukaappi ja nimenomaan minun. Siellä on kaikkea muka tärkeä, ehkä-joskus-tarvitsen-tuota-tavaroita. Tiedättekö mitä tarkoitan ? Minulla se pitää sisällään lähinnä erilaista paperisälää, kuiteista lahjapapereihin ja jo valmiiksi ostettuihin lahjoihin ja askartelutarvikkeita, iänikuisia virkapapereita joita en vain kertakaikkiaan uskalla heittää pois. Maksetuista laskuista niiden kuiteista luovun aina kuukausittain, koska maksan laskut netissä ja sieltä tiedot löytyvät. Mutta niitäkin sinne aina kertyy ja unohtuu. Olen nimittäin saanut ukaasin, että jos minä en tuota kaappia siivoa, joku muu siivoaa sen ja arvaahan sen sitten kuinka siinä käy silloin. Ja sitä riskiähän ei voi ottaa. En voi sille mitään, että olen tämmöinen hamstraaja ja kaappien sisällä kaikki voi olla hieman sieltä tänne päin kunhan ne eivät näy ulospäin :)

Mietin tuossa lenkillä ollessa myös elintasojuttua. Ajattelin, että mistä kaikesta voisin luopua jos olisi pakko. Kuinka tiukille voisi nyörit kiriä tarpeen vaatiessa. Tai puhun oikeastaan meidän perheestä nyt, en vain minusta. Ja missä vaiheessa sitä olisi valmis alkaa luopumaan mistäkin. Minun rajani menee siinä, että jos laskujen jälkeen ei pärjää eikä jää rahaa normaaleihin perusostoksiin kuten ruokaan, hygieniatarvikkeisiin ja tarpeen vaatiessa Lapsen vaatteisiin. Ja jos ulosotto kolkuttelisi ovella, siinä on minun rajani. Ja mistä olisin valmis luopumaan.

Ensimmäinen ja isoin menoerä on auto, vaikka koen sen aika tarpeelliseksi jo koulunkäynninkin vuoksi (koulu on toisella paikkakunnalla). Mutta pääsisin julkisillakin jos suostuisin viilaamaan aikataulujani hieman. Sitten on nämä muut moottorivehkeet (pyörä ja mönkijä), niissä ei ole muuta menoja kuin vakuutukset, mutta niistä saisi myymällä rahaa ja sen voisi käyttää elämiseen. Tv-luvan voisi perua (kyllä, aloitin maksamaan sitä joku aika sitten :O), mutta siinä on riskinsä, koska jos tarkastaja tulee niin sakko on maksuun nähden moninkertainen. Ostamista pitäisi hillitä ja sehän tietty heti eka semmoinen kohde josta aloittaa ja katso mitä sillä saa kuriin. Sitä ei huomaakaan kuinka paljon rahaa kuukaudessa menee noihin pikkuostoksiin joita ei edes tarvitse, kun ostaa periaatteella, että ostan kun on noin halpa vaikken tarvitsekaan. Myönnän kärsiväni jonkinsortin ostosriippuvuudesta. Osamaksutilaukset jättäisi ehdottomasti pois, vaikka ei niitä ole nyttenkään paljoa ollut. Ostaisi vasta sitten sen uuden pesukoneen yms. kun siihen on varaa, siihen saakka käyttäisi pyykkituvan konetta-tyyliin. Lehtitilaukset lopettaisi vaikka niitäkään ei ole tällähetkellä kuin yksi. Sähkönkäyttöä vähentäisi. Ei joka huoneessa ole pakko olla valot kokoaikaa ja ei teeveen tartte olla päällä vaikka sitä ei katsokaan. Olen vaan semmoinen valon ja äännien ihminen joka on opittu tapa. Ruokamenoista voisi tinkiä, käyttää hyväksi avustusjuttuja (joita on kyllä tosi vähän täällä ja niissä ei ole kuin kuivatuotteita). Meillä syödään kuitenkin kohtalaisen hyvin ja ei-aina-niin-edullisesti. Käyttäisi enemmän näitä tarjoustuotteita hyväkseen, pakastaisi ja leipoisi paljon itse. Olisi noita kait paljon muitakin jos oikein olisi pakko alkaa viilaamaan, mutta tuossa mitkä päällimmäisenä olivat mielessä. (Huom! Seuraava kuulostaa pahalle ja onkin vitsi, mutta pakko laittaa silti) Koirathan voisi myös myydä, niistä saisi suht hyvän hinnan ja siitä rahaa ruokaan, sekä koirien ruokamenot poistuisivat kokonaan (ja uskokaan, että allergisten koirien ruokavalioon uppoaa kuussa lähemmäksi pari sataa euroa :O). Ja tosiaan, asuntolainan lyhennystähän voisi käydä pienentämässä tai sitten maksaa jonkin aikaa vain korkoja kunnes talous olisi paremmassa jamassa. Ja sanomattakin lienee selvää, että luottokorttien käyttö olisi pannassa aika tiukasti.

Mistä luopuisi viimeisenä tai viime tingassa. Puhelin tai siis sen tuo ns. oikea laskuliittymä, minun tuo pakettiliittymäni on kuitenkin niin edukas. Nettiliittymästä myös, vaikka toki kirjastossa ja koulussakin pystyy konetta käyttämään. Vakuutuksista ja näillä tarkoitan tuota vakuutuspakettiani johon kuuluu kotivakuutusta, tapaturmaa, oikeusturvaa, matkavakuutusta (vaikka tuskin silloin olisi varaa matkailla juurikaan, vaikkakin matkavakuutus astuu mulla voimaan heti kun olen yli 50 km päässä kotoani). Ja noita ei kannata lähteä erottelemaan, koska tuo paketti on todella edullinen missä nuo ovat, lähes tulkoon normaalin pelkän kotivakuutuksen hintainen. Vettäkin voisi loruttaa niin paljon kun haluaa, koska on kiinteä vesimaksu käytöstä riippumatta.

Hankkiakin voisi yrittää. Lastenvaatteet ja sisustusjutut (verhot yms.) ovat aika kovaa huutoa Huutonetissä. Lapsen vaatteet ovat kuitenkin aina hyväkuntoisia (muita en edes yrittäisi myydä) ja verhoja yms. mulla on paljon, siis todella paljon. Ja kirppareitahan ym. kannattaisi hyödyntää vaateostoksissa itsekin eikä vain luuraamistarkoituksessa ;)

Mistä Sinä olisit valmis luopumaan ?

Lumi

Pahaa tekee.

Läheiseni särki itsensä aika pahasti tai kipeästi. Ymmärrän kivun ja sen, että sitä pitää lääkitä, mutta pahaa tekee silti katsoa kun kaveri mussuttaa opiaattipohjaisia lääkkeitä. Julistaa kuinka ihanaa on kun kipu häviää. No onhan se, ihan varmasti. Mutta en osaa oikein nyt suhtautua tähän. Sanoinkin, että voitaisko jättää tämä lääkekeskustelu nyt kokonaan pois. Lääkkeet auttavat ja hyvä niin. En osaa oikein jäsennellä tätä ajatusmaailmaani nyt, mutta toivon, että ymmärrätte edes himpun mitä tarkoitan.

Toinen läheiseni on ulkomailla ja joutuu ilmeisesti siellä leikkaukseen. Että hyvin menee. Ja mua harmittaa ihan sikana, että hän on siellä kaukana enkä voi olla tukemassa ja auttamassa häntä. Toivon, että hän kestäisi kotiin saakka, kun on palaamassa vajaan kuukauden päästä takaisin, kun tällä hetkellä vaiva ei ole akuutti, toki se voi olla jo huomenna sitä :(

Onneksi sitä on itse terve (suhtkohtnormaali :D), tälläisinä hetkinä sitä arvostaa suunnattomasti.

Tänään kävin apteekissa ja läheisen perheen luona, sitten olen vain puuhastellut kotona. Lähinnä siivoillut ja ruoan parissa touhunnut. Listalla tänään eilisiä tortilloja sekä kana-tacosalaattia ja illalla räiskäleitä. Verhot vaihdan vielä tänään pariin huoneeseen myös ja sitten luultavimmin asetun sohvalle katsomaan C.S.I Miamin boxia.

Huomenna tartun taas takaisin tuon vähähiilariseen dieettin, joka on nyt viikon ajan lipsunut ja rankasti. Ja ihan tietoisesti, en voi edes laittaa minkään tai kenenkään piikkiin.

Ihanaa Naistenpäivää kaikille naispuolisille ja toki miehillekin !

Lumi

Tilitystä.

Minulla on ystäviä, ei montaa, mutta tarpeeksi. Ystäviksi lasken siis ne henkilöt joiden eteen olisin valmis vaikka melkein kuolemaan. He joille voi soittaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ilman, että he pahastuvat. He joille voin kertoa kaiken, mitä itse haluan tuoda julki, ilman että he paheksuvat. Kavereita on sitten enemmän, mutta se on eri juttu.

No, kuitenkin, eräs ystäväni tai ainakin pidän häntä sellaisena ja luulen, että hän on pitänyt myös minua, alkaa mennä downdowndown. Ja en tiedä mitä tekisin. Olen koittanut puhua, auttaa ja tukea, mutta ei. Se on vain johtanut siihen, että hän on alkanut vältellä tiettyjä puheenaiheita ja jättää osan kertomatta. Ennen hän kertoi kaiken. Itse asiassa hän nykyjään harvoin ottaa edes yhteyttä, vain silloin kun on yksin ja sitä tapahtuu äärettömän harvoin. Hän viettää aikaansa teini-ikäisten keskellä, korkeintaan juuri yksi täysi-ikäiseksi tullut tyyppi lähellään. Hän tuntuu muuttuvan itsekin teiniksi siinä samassa, niin käytökseltään kuin jutuiltaankin. Viina maistuu useita kertoja viikossa, ei vain viikonloppuisin, lapsi on hoidossa tai usein jopa kotona kun kaikki ovat kännissä. Äiti ja ne kymmenen teiniä. Puhe on kokoajan vittuperkelesaatana juttelua ja huutoa.

Haluaisin mennä käymään, mutta en viitsi, koska siellä on aina joku teini päivystämässä myös ja sanon nyt vielä, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen tämä josta puhun. Päivästä toiseen siellä on aina joku ja jos yritän että lähden vaikka hänen kanssaan kaupungille, että saisin hetken olla hänen kanssaan kaksin ja puhua, mutta varmasti mukaan änkeää joku hänen so called ystävistään. On siis sama, että istunko kotona sohvalla hiljaa vai hänen luonaan, kun mistään ei voi puhua siellä kuitenkaan. Hänen piti tulla käymään luonani jokunen päivä sitten, eipä ole näkynyt tai kuulunut mitään. Odotan edelleen, mutta en kertakaikkiaan jaksa enää ottaa itse yhteyttä kun ei hänellä ole kuitenkaan aikaa tai jos onkin, niin teinilauma ympärillään. Jos hän ottaa yhteyttä (ja tiedän, että ottaa jostain välistä) ja kysyy, että olenko jostain möks kun en ole soittanut/käynyt, niin sanon hälle, että olen odottanut sitä sun käymistäs niin ja niin monta päivää.

Voi kuulostaa että olen katkera, voi kuulostaa, että valitan ja olen lapsellinen, mutta olkoot sitten niin. Todellisuudessa minua vain harmittaa ja suututtaa kun toinen antaa elämänsä valua hukkaan ja taantuu taantumistaan ja viina senkun maistuu. Hän on kuitenkin pienen lapsen äiti ja tuo on kaikkea muuta kuin tasapainoista elämää lapselle, että mökki on täynnä väkeä kokoajan ja usein kännissä, nukutaan puolillepäivin kun valvotaan aamuyöhön (myös lapsi), ei tehdä mitään ns. normaalia lapsen kanssa. Ja toki minua suututtaa myös se, että tuntuu kuin ystävyytemmekin valuisi samalla jonnekin viemäriin, tunnen itseni ns. varakaveriksi johon otetaan vain silloin yhteyttä kun teinit eivät jostain kumman syystä ole paikalla.

Ehkä mun pitäisi osata laskea irti, mutta se on vaikeaa ja entäs jos jotain sattuu, tunnen sitten luultavimmin syyllisyyttä lopunikääni kun en puuttunut enemmän ja aikaisemmin.

Mitä teen ? Kertokaa.

Lumi

Just great!

Olen vapaalla, mikä on sinänsä todella ihanaa, mutta ihanaa ei ole se, että Laps on mahataudissa. Koko viime yö meni oksentaessa, puolentunnin ja tunnin pätkiä sain nukuttua. Ja eniten kammottaa se, että ensi viikolla ois almost pakko olla terässä ja duunissa tai homma kusee ja siirtyy johki hamaan tulevaisuuteen. Joten toivon, että jos taudin on iskettävä minuun ni tulis nythetijust ja samantein ni kerkeis mennä ohi ennen maanantaita. Tiedän, että olisi hyvin edesvastuutonta mennä duuniin kipeänä, mutta jos kyse olisi kuumetaudista tai mistä tahansa muusta kuin mahiksesta niin menisin, mutta mahataudissa kun ei vaan pysty kykenemään, ei vaikka kuinka haluaisi. Joten nyt peukut pystyyn ja toivotaan parasta.

Kämppä koki eilen muodonmuutoksen kun innostuin järjestystä vaihtamaan. Nyt on taas "uutta" vähäksi aikaa. Verhot pitäis vielä duunata ikunoihin tai siis vaihtaa uudet. Ja en muista olenko maininnut meillä jokunen viikko sitten pyörineestä keittiörempastakaan. Nyt mulla on ihana uusi keittiö. Takapakkia otettiin vain siinä kun budjetti ei pitänytkään, mutta sekin oli astiskoneen vika, mitäs oli tuo vanha mennyt vuotelemaan. Joten nyt mulla on uusi konekin. Hiljainen kun mikä :)

Leivottiin eilen Lapsen kanssa mokkapaloja tai Laps teki taikinan ihan itse melkein ja mä kuorrutteen. Laps on päättänytkin alkaa isona kokiksi. No mikä ettei, jos niin haluaa. Ja kerkeäähän tuo suunnitelma muuttua vielä miljoonasti vuosien varrella, niin se on tehnyt mullakin.

Viikonloppusuunnitelmia ei oikeastaan ole. Katsastellaan tuota Lapsen kuntoa ja omaa siinä sivussa. Kaupoilla ajattelin tänään käydä ja ehkä kirppikselläkin. Ruoaksi varmaan tortilloja tai tortillavuokaa, johon tumppasen ohjeen nyt myös mukaan.

Tasaista ja paksua, mutta rauhallista ja ihanaa eloahan tämä on. Näin on hyvä. Ihanaa viikonloppua Sinulle !

Tortillavuoka

400 g jauhelihaa
4 tortillapohjaa
1 prk tomaattimurskaa
chilikastiketta maun mukaan (itse käytän taco pineapple salsaa tämän tilalla)
1 sipuli
1 prk ruokakermaa (3 juustoa käy hyvin)
emmentalraastetta

Ruskista jauheliha ja sipuli, lisää mausteet ja tomaattimurska sekä chilikastike joukkoon, anna kiehahtaa. Jos käytät tavan ruokakermaa sulata siihen joukkoon juustoraastetta tai esim. koskenlaskijan voimakasta, mutta muuten tuota 3 juustoakermaa ei tarvitse keitellä. Laita vuoan pohjalle jauhalikastike, sitten päälle tortillapohja (jos on pyöreä vuoka ni kokonaisena, jos suorakulmio niin puolikkaina) ja siihen päälle juustokastike, siihen taas jauhelihakastike, sitten tortilla jne... Jätä kuitenkinpäällimmäiseksi juustokastike ja sen alle jauhelihakastike (niinkuin lasagnessakin) ja sitten ripottele juustoraastetta vielä siihen. Nam! Huom! Tämän voi tehdä myös esim. kanasuikaleista, jos jauheliha ei iske.

Lumi

Edittiä, jos saan ystävällisesti teitä kaikkia pyytää päivittämään blogeihinne tän uuden blogin osoitteen mikäli olette linkittäneet mut sinne ni ei menis sitä kautta kukaan enää tonne vanhaan. Olisin tod kiitollinen. Tattis jo etukäteen.

Keskiviikkona.

Oi, minulla on edessäni pienimuotoinen loma. Ihanaa! Ja tuli tarpeeseen kyllä. Ei sillä, kotona olisi hommia vaikka muille jakaa; imurointia, kaappejakin vois hieman järjestellä sekä verhoja vaihdella. Jos siis jaksais tahi haluais. Yks kouluhommakin pitää vielä viimeistään huomenna tehdä. Voi ollakin siis, että en tee muuta kuin sen kouluhomman ja imuroin, koska sitä en malta olla tekemättä. Ja niin, kaupassakin pitäis käydä, ugh!

Mutta ei jaksa tuollaisista pikkuseikoista lannistua. Kun tulin aiemmin kotiin ni mulle oli sentäs kahveet keitetty valmiiks ja täytetyt paprikat oli uunissa kypsymässä (niin, olin suunnitellut tekeväni ne itse kotiintultuani), joten olin enemmän kuin tyytyväinen.

Nyt on muuten viimevuoden urheiluvaatteita alettu myymään alella. Ja arvatkaas vaan kun löysin kivan takin, semmoisen ns. sukeltajankangasta olevan ja pinkin kevättakin. Hinta oli 20 ekee vaiks oikeasti 59,90. En kuiteskaan ostanut sitä vaan ajattelin, että sit huomenna tai seuraavalla kerralla kun menen samaan kauppaan (ja niitä takkeja oli monia). No kuinkas kävikään, menin seuraavana päivänä ja niitei ollut yhtään jäljellä. Juuri niin mun tuuriani, mitä siis opimme, jos löydät jotain ja siihen on varaa, osta se heti!

Tein muuten viimeviikonloppuna itselleni kakun merkkipäiväni kunniaksi. En mainostanut kyllä kenellekään miksi sen tein vaan tarjosin muuten vain, jos joku sattui eksymään meille. Ja oli ihana kakku, laitan ohjeen perään. Te jotka olette makean ja kakkujen perään, kokeilkaa ihmeessä.

Täytekakkupohja (joko kaupan tai itsetehty)
Pohjan kostutukseen appelsiinimehua
5 dl kuohukermaa
2 prk mangopilttiä
1 prk maitorahkaa
Omenamarmeladia

Vatkaa kerma ja rahka sekaisin, laita oman maun mukaan sokeria ja vaniljasokeria sekaan. Laita tuo vatkattu määrä puoliksi ja sekoita toiseen puolikkaaseen mangososeet. Kostuta kakkuvälit appelsiinimehulla ja laita sitten omenamarmeladia ja sen päälle reilusti tuota kerma-rahka-mangoseosta (molempiin väleihin). Lopuksi laita kakun päälle se toinen puolikas jossa vain kermaa ja rahkaa ja sen päälle sisottele kookoshiutaleita reilusti. Kakun olisi hyvä antaa kostua ennen kuorrutusta (voi myös sen kanssa) joitakin tunteja (esim. jos tekee illalla niin seuraavana aamuna se on parhaimmillaan).

Nyt syömään niitä paprikoita.

Lumi