maanantai 7. syyskuuta 2009

Toimintamalli.

Sitä ihminen toimii oppimallaan tavalla. Hyvin usein. Joskus sen tietyn mallin toimia on opetellut ihan varta vasten tai sitten se on tullut opittua matkan varrella. Ja sitten sitä ikäänkuin kangistuu kaavoihin ja jatkaa toimimista vanhoin keinoin. Toisinaan täytyy ihan tehdä työtä sen eteen, että muuttaa omaa käyttäytymismalliaan toisenlaiseksi, uudeksi.

On tehty tutkimus jossa on tutkittu, että lapsena ns. huonossa sosiaalisessa elämässä kasvaneet lapset eivät ole yhtä hyväkäytöksisiä ja sosiaalisesti lahjakkaita kuin ne lapset jotka ovat kasvaneet ns. paremmissa piireissä/perheissä. Siis suomeksi sanottuna, niillä lapsilla joilla ei ole ollut kotona ongelmia ja sosiaalinen kasvatus on onnistunut ja elämä on ollut helppoa ovat sosiaalisesti lahjakkaampia ja hyväkäytöksesempiä. Noooot !!!

Minä en kuitenkaan suostu allekirjoittamaan tuota. Koska oma lapsuuteni ei ole ollut välttämättä se kaikkein paras ja onnellisin, mutta silti katson ja koen olevani sosiaalisesti hyvä, voisin jopa sanoa (kehua :D) olevani sosiaalisesti lahjakas, koska niin minä näen itseni. Ja osaan ja omaan myös hyvät käytöstavat. Voisin siis sanoa tai kääntää asian niin, että ehkä juuri sen vuoksi mitä elämäni on aiemmin ollut, olen tullut sosiaalisesti lahjakkaaksi.

Tämän kaiken perustan siihen, että minä nautin olla muiden ihmisten kanssa. Olen äänessä ja kuuntelenkin toki kyllä. En karsasta, vierasta taikka pelkää uusia tilanteita uusien ihmisten kanssa, enkä koe niitä ahdistaviksi, päinvastoin. Omasta mielestäni omaan myös taidon tulla hyvin toimeen ja juttuun erilaisten ihmisten kanssa, vaikka toki kaikkia ei voi miellyttää ja eikä ole kyllä tarviskaan. Joskus ne kemiat eivät vain synkkaa. Mutta se ei minusta huononna sosiaalista lahjakkuuttani mitenkään. Osaan olla sellaisten ihmisten kanssa hiljaa ja enemmän syrjässä, jos kanssakäymistä on pakko harrastaa. Osaan toki sanoa ja tuoda eriävät mielipiteeni julki, joskus liiankin kärkkäästi, mutta haluan näyttää ja tuoda sen esiin, että minulla on omat mielipiteeni ja enkä muuta niitä sen vuoksi mitä joku toinen ajattelee. Rakastan olla ihmisten parissa ja tekemisissä, tavalla tai toisella.

Ja toinen on tuo käytöstavat. Vaikka lapsuuteni ja nuoruuteni oli mitä oli, silti minulle on opetettu hyvät käytöstavat. Ne olivat kaiken aa ja oo. Kylään mennessä piti aina tervehtiä ja esitellä itsensä mikäli esim. toisen lapsen vanhemmat eivät tunteneet vielä minua. Samoin kuin jos meille tuli vieraita niin heitä tervehdittiin aina, tuntemattomempia jopa käsipäivää-tyylillä ja samalla esiteltiin itsensä. Aina kiitettiin ja sanottiin olehyvät, tilanteessa kuin tilanteessa. Sekä toivotettiin moit ja heipat. Samoin kuin jos oltiin kyläilemässä ja oltiin kahvipöydässä, niin oli opetettu, että jokaista tarjolla olevaa lajiketta sai ottaa vain yhden ja sitten jos halusi ihan mielettömän paljon toista, niin piti kysyä "saisinko ottaa toisen".

Ja tuon kaiken mukaan minäkin opetan ja kasvatan Lastani. Meillä sanotaan aina kiitokset ja olehyvät. Pyydetään jotain halutessa, että saisinko tai antaisitko, eikä suinkaan tyylillä anna!. Samoin jos meille tulee vieraita niin moikat tullaan aina sanomaan, vaikka kuinka olisi omassa huoneessa hommat kesken. Ja jos on vieraampi tyyppi, tulipa meille tai mentiimpä me jonnekin, niin silloin esitellään itsensä, joskus jopa käsipäivää-tyylillä. Hattua ei pidetä sisällä ja kengät jätetään eteiseen. Toivon, että Lapsi kyläillessään yksin kavereillaan noudattaa näitä opetuksiani, että vanhempia tervehditään ja itsensä esitellään mikäli ei ole entuudesta tutut vanhemmat jo. Samoin kuin kiitokset ym. kuuluvat kyläilyyn vaikka oltaisiinkin vain kaverin luona. Tämä voi kuulostaa jonkun mielestä tiukalle ja tosi vanhoilliselle, mutta tässä asiassa en anna periksi enkä luista, koska mikään ei ole kamalempaan kuin epäkohteliaisuus tai sitten käytöstapojen puute kokonaan.

Monasti kun Lapsi tuo meille kavereitaan tai jos kaverit tulevat häntä hakemaan, niin osa heistä painelee suoraan Lapsen huoneeseen sanomatta mitään ja lähtevät samaa tyylillä pois. Jos Lapselle tuleekin minulle tuntematon kaveri niin käyn tuollaisessa tapauksessa ihan varmasti ovella huikkaamassa moit ja kysymässä, että kukas se sinä oikein olet tai minkäs niminen ja ikäinen poika sinä olet ? On Lapsen kavereissa toki sellaisiakin lapsia (onneksi) jotka huikkaavat moit ja heipat ja joskus jopa tarinoivatkin jotain.

En vaan voi kuin ihmetellä, että eikö noille ns. tavattomille lapsille opeteta enää kotona vanhoja kunnon käytöstapoja laisinkaan. Minnekkä ne ja niiden kunnioitus on jäänyt ? Ihmettelen vain... Ja suuresti, että eivätkö nykyajan kulttuurissa vanhemmat enää viitsi opettaa lapsilleen peruskäytöstapoja vai eikö ole muka aikaa siihen.

Mitä mieltä te olette asiasta ?

Tälläistä yöllistä pohdintaa harrasteli...

Lumi

7 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

No, poikkeushan vahvistaa säännöt tai jotain.
Sellaisen huomion minä olen tehnyt, että silloin teinivuosina ainakin suurimmat tyhmyydet teki juuri ne, jotka oli rikkinäisistä kodeista. Mutta sosiaalisesta lahjakkuudesta ja käytöstavoista en osaa sanoa. Olisi kiinnostavaa tietää miten tuo tutkimus on tehty.

Sitä paitsi tässähän on taas tämä kuuluisa "hyvien perheiden lapset", jotka ovat näennäisesti hyvästä perheestä (lehdissä kauhistellaan että kun ne oli niin hyvien perheiden lapsia ja sitten ne teki semmoista), mutta jotka ei oikeasti saa kotona rakkautta saati rajoja.

--KATA-- kirjoitti...

Aamen! Käytöstavat ovat kaiken aa ja oo. Niin se vaan on.
Terkkuja!

Lumi kirjoitti...

Tiina. Siis olenhan minäkin tehnyt hölmöyksiä nuorena, todellakin. Mutta tutkimukseen oli osallistunut jotain vajaa 400 tyyppiä ja sen perusteella sit julkaistaan tutkimustulos ja jopa ehkä hieman yleistetään sitä. Tai käytetään voimakkaita sanoaja, että ovat sosiaalisesti heikompia, miksei voisi sanoa, että saattavat olla, kun on testattu kuitenkin noin vähäinen määrä... Ja tuo on ihan totta, että ne hyvien perheiden lapset, näennäisesti juu, mut todellisuudessa ei niinkään aina välttämättä ole...

Kata, kiitos. Takaisin muttei samoja :)

stansta kirjoitti...

Tulinpa oitis vastavierailulle... :)
Ei tuossa asenteessasi mitään tiukkapipoista ole, ei mielestäni. Mä olen itse korostanut käytöstapojen merkitystä poikani kasvatuksessa ja se 'työ' kantaa loistavasti hedelmää. Poika tapasi tämän uuden mieheni tosita kertaa reilu kuukausi sitten kun haki avaimet kotiini miehen työpaikalta. Mies oli tarjonnut inttiläiselle pari juomaa (ravintolassa töissä kun on)ja kertoi kuinka poikani oli lähtiessään kiittänyt miestä kädestä pitäen. Voi hyrr-hyrr... ♥
Kyllähän se niin on, että kun on käytöstavat hallussa, on lapsen/nuoren helpompi sopeutua sosiaaliseen elämään. Tietää miten tilanteissa tulee käyttäytyä ja se tuo itsevarmuutta.
Ihanaa alkanutta syksyä; villasukat ja paljon kynttilöitä! :D

Gata kirjoitti...

Kokemukseni mukaan (lapsityötä pitkään tehneenä) ns. sosiaalisesti alempiluokkaisten perheiden lapset ehkä ennemmin omaavat tiettyjä ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja muutenkin, eli tukisin tuota tutkimuksen näkemystä kyllä. Tosin, kuten hyvin asiaa tuossa selostat, ei suinkaan kaikkien ongelmaperheiden lapset ole käytökseltään huonoja. Päinvastoin. On nimenomaan niitä lapsia, jotka tulevat ongelmakodeista, mutta jotka käyttäytyvät kuin enkelit ja omaavat mitä hienoimmat käytöstavat. Ja ihan samalla tavalla ns. hyvistä perheistä tulevat lapset taas saattavat olla varsinaisia kauhukakaroita. Tutkimushan kokoaa tuon otoksen (40 lasta) yhteen ja sen perusteella tekee johtopäätöksiä. Tutkimuksia voidaan tehdä monenlaisia ja niissä katsotaan eri tekijöitä ja verrataan niitä eri tavoin keskenään. Otoksen suuruus on ihan riittävä, jotta voidaan tehdä tietty yleistys, mutta voidaan kuitenkin aina tutkimustuloksia luettaessa ottaa huomioon, että tuloksia voidaan tulkita yleensä aika monin tavoin. Kuten Tiina tuossa aiemmin toteaa, poikkeukset vahvistavat säännön. On ilman muuta selvää, että vaikka valtaosalla ns. ongelmaperheiden lapsista olisikin ongelmia sosiaalisella puolella (joka on ihan luonnollista, koska kasvuympäristössäkin niitä ongelmia varmasti on), niitä ei ole KAIKILLA.

Ja mitä tarkoitetaan sitten hyväkäytöksisyydellä ja sosiaalisella lahjakkuudella? Se on mielestäni paljon enemmän kuin käytöstavat. Varmasti vaikeissa olosuhteissa kasvaneilla lapsilla on enemmän ongelmia esim. omien tunteiden ilmaisemisen kanssa ja ristiriitatilanteiden selvittämisessä, joka taas ei puolestaan poissulje sitä, etteikö lapsi voi silti omata ns. erinomaiset käytöstavat (kiitos, hei, saisinko, anteeksi jne.). Ainakin itse ongelmaperheessä kasvaneena voin sanoa omanneeni ongelmia nimenomaan tunteiden säätelyssä ja itsetunnossa, jotka ovat molemmat varmasti vaikuttaneet sosiaalisiin taitoihini. Olen silti aina omannut hyvät käytöstavat ja ollut supliikki, reipas lapsi.

Anonyymi kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä Gatan kanssa. Käytöstavat voivat olla kohdallaan, vaikka olisi hyvin vaikeasta ongelmaperheestä lähtöisin. Vaikka ne käytöstavat olisivat hyvät, niin ei se merkitse sitä, että sosiaaliset taidot, kuin itsensä ilmaiseminen olisivat myös hyvät. Ongelmia ilmenee helposti tuneteiden tunnistamisessa ja niiden ilmaisussa sekä toimiminen ja ratkominen ongelmatilanteissa.
oikeastaan tiedätkin kenestä puhun <3

Milou

Lumi kirjoitti...

Stansta, kiva kun tulit pyörähtämään, samoin myös Gata ja Milou :)

No, siis tekstin aihehan sai alkunsa tutkimuksesta johon törmäsin ja edelleen en ole sen kanssa samaa mieltä. Minusta se on sanallisesti ns. törkeää yleistämistä. Voisin lähteä ehkä allekirjoittamaan (mutta en edellenkään omalla kohdallani) sitä jos määrä osallistujien olisi isompi, mutta en noilla luvuilla.

Ja mitä taasen tuohon sosiaaliseen lahjakkuuteen ja hyviin käytöstapoihin tulee tai lähinnä tuohon kirjoituksen osuuteen niistä, niin en voi puhua kuin itsestäni, niinkuin puhuinkin. En voi sanoa, että kaikissa ongelmaperheissä, -lapsissa tai -tapauksissa olisi niin. Minun kohdallani vain. Olisin toki voinut alkaa kirjoittamaan juuri tuosta tunteidensäätelystä, mutta sitä juttua tekisin vieläkin ja varmaan aina, koska säätelen välillä hyvinkin tarkasti vieläkin tunteitani... Samoin kuin sosiaalisen lahjakkuuden kohdalla en puhunut kuin itsestäni, en muista.

Ja juuri sen ja kaiken tämän vuoksi takerruinkin varmasti tuohon tutkimukseen ja lähinnä sen sanalliseen muotoon, koska itse olen mitä olen ja en sopinut tuohon tutkimustulokseen, ainakaan omasta mielestäni ;)

Ja ainahan se poikkeus vahvistaa säännön ja jokaisessa "kastissa" on kaikenlaisia ja -tapaisia lapsia, siitä ei tulla, eikä tarvitsekaan koskaan päästä mihinkään.

Milou, tiesin kyllä heti kenestä puhuit <3

Ja olen pahoillani jos kirjoitukseni sai jonkun karvat pystyyn, tuo oli kuitenkin minun näkemykseni tai lähinnä enemmän kait ajatukseni asian tiimoilta miten olen sen itse kokenut, tuntenut ja nähnyt omalla-, lapseni- ja osan lapsen kavereiden kohdalla mitä käytöstapoihin esimerkiksi nyt tulee.