Viikonloppu tulossa. Janottaisi. On janottanut jo jokusen tovin, mutta krapulanpelossani en uskalla. Kevät tekee tän aina mulle. Kun asfaltti alkaa näkyä kuivana, alkaa janottamaan ja menojalkaa vipattamaan. Kuitenkin joka kevät menen siitä yli, otan ehkä kerran, jos sitäkään.
Piti lähteä ensiviikolla Eteläiseen Suomeen, emme lähdekään. Harmittaa suunnattomasti, vaikka säästyypähän rahat. Menen sitten pääsiäisen tienoilla kun läheinenkin on ulkomailta kotiutunut. Olisin vaan niin halunnut Ikeaan ja Budgettiin luuraamaan (lue tuhlaamaan) ja joululahjaksi saatu Hemarin lahjakorttikin on vielä ihan koskematon.
Pakastinkin meni ja hajosi. Jouduin heittämään ruokaa paljon hukkaan, kun oli jo sulanut ja ei voinut käyttää, onneksi osa oli vasta sulamassa ja ne voi hyödyntää nyt viikonloppuna. Harmittaa sekin ja uusi ei kuulu ostoslistalle juuri nyt ainakaan. Olen vain semmoinen pakastin ihminen, mulla pitää olla aina pakkaset täynnä, hätävaraa katsokaas. Onneksi on vielä tuo jääkaapin pakastin alaosa. Pelkällä lokerolla en edes tulisi toimeen.
Tuon vuoksi uunissa kypsyy parhaillaan Kaslerpaisti. Ajattelin sen seuraksi tehdä uuniperunoita ja niihin smetanatuorejuustotahnaa. Ja melonisalaattia ehkä myös, jos löydän edukkaita hedelmiä ja juustoja siihen. Smetana tuorajuustotahnan lopun saan sitten käytettyä huomiseen uuniloheen kastikkeeksi, edellyttäen että teen sitä sen verran reilummin. Ohjeita noihin ei oikein ole, laitan summamutikassa niihin tavaraa.
Lähden pian hakemaan Lapsen koulusta, sitä ennen teen ajankulun vuoksi kirppiskierroksen. Tai no Lapselle pitäisi löytää verkkarit, sillä hän aloitti harrastamisen. Nyt on tämä viikko ravattu yhden uuden lajin perässä ja tänään kokeilee vielä toista uutta. Ajattelin, että etsitään se _oikeasti_ kiinnostava laji, koska lisenssit maksavat nykyjään tosi paljon ja ei viitsi huvikseen niitä maksaa jos se laji ei sitten yhtä-äkkiä enää kiinnostakaan. Tämä eka laji tuntui olevan ainakin mieluinen, katsotaan kuinka tänään käy. Olen kuitenkin sitä mieltä, että rahan Lapsen harrastuksiin revin vaikka selkänahasta jos sikseen menee, Lapsen pitää saada harrastaa ja liikkua. Niin minäkin olen saanut.
Olen kärsinyt päänsärystä tämän viikkoa, kävin lääkärissä ja sain lääkkeitä siihen, mutta ei nuo oikein auta. Niskat ja kallonpohjalihakset ovat auttamattomasti melkein poissa pelistä, mutta en raaski mennä hierojalle. Olen siis kituuttanut burana kuussatasen, voltarenvoiteen ja sirdaludejen voimin. Tiedän, että niskajumekset pitäisi saada pois, ennen ei kipu lähde mihinkään lopullisesti. Kyllä se siitä.
Viikonloppuja!
Lumi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Niskajumekset kandee kyllä mieluummin hoitaa ilman lääkkeitä (lukuun ottamatta tappopäänsärkyä, joka nyt on pakko lääkitä). Lääkäriluennon fysiatri sanoi meille aikoinaan, että melkein kaikki niskajumet on lihasperäisiä (liian heikot lihakset asennon kannatteluun) ja johtuu väärästä niskan ja/tai selän asennosta. Joten ei kun asentoa korjaamaan ja liikuntaa lisäämään. Pillerit on vaan oireeseen, eivät todellakaan paranna itse syytä, joka vaatii ihan perusteellisia muutoksia lihaskunnossa ja siinä asennossa. Netistä löytyy aiheesta paljon tietoa, suosittelen!
Kivaa viikonloppua! :)
Itselläni vaikuttaa stressi ja masennus niskahartiasärkyihin eli jännityspäänsärkyyn. Sain vaikka mitä hoitoa, mutta vain masennuslääke vei säryt mennessään. Pari vuotta sitten lopetin lääkkeiden syönnin ja nyt on taas säryt ja jumitukset tulleet takaisin. Ensiksi stressasin jotakin pidemmän ajan ja kun stressi laukesi, niin niskat jumittui. Esikoisellani on sama ongelma. Opiskelussa stressaa tenttejä ja kun tentit ovat ohi, niin päänsäryt alkavat ja niskat jumittavat. Sitä en tiedä tekeekö esikoinen samaa mitä minä olen itsestäni huomannut, en pysty rentouttamaan leukoja kun on pientä stressiä elämässä, nukunkin leuat jäykkinä. :D Sitä koittaa jumpata ja venytellä niskoja ja leukoja, että saisi itsensä rennoksi, tuloksetta. Akupunktio ei ole minulla auttanut ja kortisonipiikkejä on lääkäri antanut, jotka ovat hetkellisesti helpottaneet. Tosiaan masennuslääke on ollut ainoa, joka on ongelman kokonaan pois vienyt. Ja koska en suostu tuollaisia nappailemaan, niin koitan vain lämmöllä ja kotihieronnalla sekä jumpalla lihaksia rentouttaa sekä yritän omalla elämänasenteella vähentää stressiä (siis huom. yritän). :O
Tulee tuosta Milounkin kommentista mieleen se, että varmaan tuo stressi vaikuttaa sinullakin siihen vartalon asentoon ja sitä kautta sitten niskaan, joka säteilee jännityspäänsärkynä sitten lopulta. Ehkäpä asennon huomioiminen stressitilanteissa (moni jotenkin kiristyy, nostaa hartiat ns. korviin, alkaa kävellä kumarassa ja istuu lösösti) voisi auttaa masennuslääkkeen tavoin. Ja rentoutusyritykset esim. rentoutuskasetin avulla, tai mikä nyt kellekin toimii rentoutuksena (liikunta, leipominen... mikä tahansa itseä miellyttävä toiminta).
Nostan hattua tuolle lapsen harrastusmahdollisuuden antamiselle! Ihana asenne, että siihen repii rahat vaikka selkänahasta. Hienoa!
Mukavaa ja makoisaa viikonlopun jatkoa!
Mitä mainiointa Pääsiäistä tänne suuntaan!
Valoa, lämpöä ja hyviä hetkiä.
vintti
Lähetä kommentti