Läheiseni särki itsensä aika pahasti tai kipeästi. Ymmärrän kivun ja sen, että sitä pitää lääkitä, mutta pahaa tekee silti katsoa kun kaveri mussuttaa opiaattipohjaisia lääkkeitä. Julistaa kuinka ihanaa on kun kipu häviää. No onhan se, ihan varmasti. Mutta en osaa oikein nyt suhtautua tähän. Sanoinkin, että voitaisko jättää tämä lääkekeskustelu nyt kokonaan pois. Lääkkeet auttavat ja hyvä niin. En osaa oikein jäsennellä tätä ajatusmaailmaani nyt, mutta toivon, että ymmärrätte edes himpun mitä tarkoitan.
Toinen läheiseni on ulkomailla ja joutuu ilmeisesti siellä leikkaukseen. Että hyvin menee. Ja mua harmittaa ihan sikana, että hän on siellä kaukana enkä voi olla tukemassa ja auttamassa häntä. Toivon, että hän kestäisi kotiin saakka, kun on palaamassa vajaan kuukauden päästä takaisin, kun tällä hetkellä vaiva ei ole akuutti, toki se voi olla jo huomenna sitä :(
Onneksi sitä on itse terve (suhtkohtnormaali :D), tälläisinä hetkinä sitä arvostaa suunnattomasti.
Tänään kävin apteekissa ja läheisen perheen luona, sitten olen vain puuhastellut kotona. Lähinnä siivoillut ja ruoan parissa touhunnut. Listalla tänään eilisiä tortilloja sekä kana-tacosalaattia ja illalla räiskäleitä. Verhot vaihdan vielä tänään pariin huoneeseen myös ja sitten luultavimmin asetun sohvalle katsomaan C.S.I Miamin boxia.
Huomenna tartun taas takaisin tuon vähähiilariseen dieettin, joka on nyt viikon ajan lipsunut ja rankasti. Ja ihan tietoisesti, en voi edes laittaa minkään tai kenenkään piikkiin.
Ihanaa Naistenpäivää kaikille naispuolisille ja toki miehillekin !
Lumi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kyllä sitä tosiaan osaa arvostaa terveyttään silloin, jos sen menettää tai jollekin läheiselle käy jotain. Sen ei pitäisi olla useimmille niin itsestään selvyys kuitenkaan.
Minä olen koukussa Horatioon, ja miulla on boxit 1-4.
Oikeasti ihan koukussa :-)
Ymmärrän tuo lääkeasian, ymmärrän molemmat puolet. Helposti.
Terveyttä jos osaa arvostaa enenn kuin se on tavallaan katokolla, on jo aika hyvällä hapella. Se tarkoittaa omankunnon ja terveyden ylläpitoa ja vaalimista. Sitä, että ymmärtää, ettei mikään ole itsestäänselvää.
Uskon, että sinä ihan oikeasti ymmärrät sen.
On pitkä matka edessä, hyvä matka- ja minulla on kamalan hyvä ollasiun puolestasi.
Tuota ed.polkkaa on hankala kommentoida edelleen, mutta usko ja luota itseesi. Kun on lapsi kyseessä, asiaan kannattaa puuttua, silläkin uhalla- että suututtaa ystävän. Mikä on tärkeää? Mikä on oikein? Mikä on väärin? Voiko sossuun soittaa nimettömänä ja kysyä neuvoa? Ilmoittaa hädästä ja siitä, että aihe mietityttää?
Viranomaistahojen suhtautuminen on kuitenkin mielestäni jo ''terveempää'', suhtautuminen erilaista kuin vaikkapa parikymmentä v. sitten.
Tuo asia on vaan sellainen, ettei siihen voi jättää puuttumatta- jollain tavalla se pitää tehdä.
Kun on kyse alaikäisten hyvinvoinnista ja lapsesta- se on jopa velvollisuus.
Kaiken uhallakin.
Avauduinpas :-)
voi hyvin.
vintti
Mimmu, totta. Sitä ei aina vaan kertakaikkiaan tule ajatelleeksi, että kuinka hauras se elämä ja terveys voivat olla.
Vintti, kiva kun avauduit ja paljon, niin paljon siinä oli asiaa. En mä kerennyt sitä boxia katselemaan edes :( Oma ja läheisten terveys on tärkeää, koska sen huomaa heti, niin fyysiesti kuin psyykkisestikin jos jollain läheisellä on paha olla. Onneksi asiat ovat kuitenkin aikas hyvin täällä, itsellä jopa mainiosti vaikka läheisten jutut varjostavat sitä iloa ja onnea. Ja mitä tuohon lapsi asiaan tulee, niin tuo lapsi oli tänään meillä ja ainakin tällä hetkellä kotona on kaikki suht ok, ei akuuttia tilannetta päällä. Mutta en anna asian olla, en vain voi olla välittämättä, vaikka välillä se tuntuisi olevan helpompaa.
Siis tämä läheisesi ei tiedä mitään sun opiaattiongelmasta, toivon näin, koska muuten tuo olisi todella inhottavaa, ihan kiusaamista.
Halusin oikeastaan vaan sanoa, että ymmärrän. Tottakai sitä vanhaa tuttua ja turvallista OMAA oloa on ikävä, ja kun joku sitten puhuu omista oloistaan...niin mietteliääksi se vetää, tai surulliseksi.
Ja sä olet pärjännyt niin upeasti jo yli vuoden! Olen susta tajuttoman ylpeä. Se ns. suruaika vaan kestää. Kestää varmaan aika kauankin...
Ihan sama kuin joku entinen alkoholisti joutuisi istumaan baarissa ja katsomaan kun toiset juovat viinaa ja kertovat kuinka kiva olo siitä tulee. Tähän tekisi mieli sanoa, että sitähän ei sitten taas selvinpäin kestä, mutta kestääpäs. Kai.
Puspus.
Kata, kyllä hän itse asiassa tietää, mutta en koe sitä kiusaamiseksi kuitenkaan, koska eihän se ole hänen vikansa jos minulla on ongelma niiden kanssa ja hänellä kipuja johon niitä tarvitsee. Mutta positiivisena ylltyksenä voin sanoa, että ei mun ole edes shimottanut yhtään, en ole harkinnut ottaa edes. En tiedä mikä tilanne olisi jos se lääke olisi toista laatua noista kipulääkkeistä...
Mä epäilen, että se mun so called suruaika tulee kestämään ikuisuuden, onneksi se ei esiinny enää niin voimakkaana kuin aiemmin ja sitä osaa käsitellä erilailla.
Ja joo, kestää jos haluaa kestää :)
Pus takas ja kiitos sanoistasi <3
Lähetä kommentti