Minulla on ystäviä, ei montaa, mutta tarpeeksi. Ystäviksi lasken siis ne henkilöt joiden eteen olisin valmis vaikka melkein kuolemaan. He joille voi soittaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ilman, että he pahastuvat. He joille voin kertoa kaiken, mitä itse haluan tuoda julki, ilman että he paheksuvat. Kavereita on sitten enemmän, mutta se on eri juttu.
No, kuitenkin, eräs ystäväni tai ainakin pidän häntä sellaisena ja luulen, että hän on pitänyt myös minua, alkaa mennä downdowndown. Ja en tiedä mitä tekisin. Olen koittanut puhua, auttaa ja tukea, mutta ei. Se on vain johtanut siihen, että hän on alkanut vältellä tiettyjä puheenaiheita ja jättää osan kertomatta. Ennen hän kertoi kaiken. Itse asiassa hän nykyjään harvoin ottaa edes yhteyttä, vain silloin kun on yksin ja sitä tapahtuu äärettömän harvoin. Hän viettää aikaansa teini-ikäisten keskellä, korkeintaan juuri yksi täysi-ikäiseksi tullut tyyppi lähellään. Hän tuntuu muuttuvan itsekin teiniksi siinä samassa, niin käytökseltään kuin jutuiltaankin. Viina maistuu useita kertoja viikossa, ei vain viikonloppuisin, lapsi on hoidossa tai usein jopa kotona kun kaikki ovat kännissä. Äiti ja ne kymmenen teiniä. Puhe on kokoajan vittuperkelesaatana juttelua ja huutoa.
Haluaisin mennä käymään, mutta en viitsi, koska siellä on aina joku teini päivystämässä myös ja sanon nyt vielä, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen tämä josta puhun. Päivästä toiseen siellä on aina joku ja jos yritän että lähden vaikka hänen kanssaan kaupungille, että saisin hetken olla hänen kanssaan kaksin ja puhua, mutta varmasti mukaan änkeää joku hänen so called ystävistään. On siis sama, että istunko kotona sohvalla hiljaa vai hänen luonaan, kun mistään ei voi puhua siellä kuitenkaan. Hänen piti tulla käymään luonani jokunen päivä sitten, eipä ole näkynyt tai kuulunut mitään. Odotan edelleen, mutta en kertakaikkiaan jaksa enää ottaa itse yhteyttä kun ei hänellä ole kuitenkaan aikaa tai jos onkin, niin teinilauma ympärillään. Jos hän ottaa yhteyttä (ja tiedän, että ottaa jostain välistä) ja kysyy, että olenko jostain möks kun en ole soittanut/käynyt, niin sanon hälle, että olen odottanut sitä sun käymistäs niin ja niin monta päivää.
Voi kuulostaa että olen katkera, voi kuulostaa, että valitan ja olen lapsellinen, mutta olkoot sitten niin. Todellisuudessa minua vain harmittaa ja suututtaa kun toinen antaa elämänsä valua hukkaan ja taantuu taantumistaan ja viina senkun maistuu. Hän on kuitenkin pienen lapsen äiti ja tuo on kaikkea muuta kuin tasapainoista elämää lapselle, että mökki on täynnä väkeä kokoajan ja usein kännissä, nukutaan puolillepäivin kun valvotaan aamuyöhön (myös lapsi), ei tehdä mitään ns. normaalia lapsen kanssa. Ja toki minua suututtaa myös se, että tuntuu kuin ystävyytemmekin valuisi samalla jonnekin viemäriin, tunnen itseni ns. varakaveriksi johon otetaan vain silloin yhteyttä kun teinit eivät jostain kumman syystä ole paikalla.
Ehkä mun pitäisi osata laskea irti, mutta se on vaikeaa ja entäs jos jotain sattuu, tunnen sitten luultavimmin syyllisyyttä lopunikääni kun en puuttunut enemmän ja aikaisemmin.
Mitä teen ? Kertokaa.
Lumi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Ei tuo kuulostanut katkeralta tai lapselliselta ollenkaan.
Kurja tilanne, mutta ketään ei voi väkisin auttaa. Jos ystäväsi haluaa jatkaa remuamista teinien kanssa, niin ei kai sille sitten mitään voi. Ainut mille voi jotain (toivottavasti ainakin) on sen lapsen osa. Sinuna ilmoittaisin jollekin lastensuojelutyypille, vaikka ystäväsi kyllä ihan taatusti loukkaantuukin siitä verisesti.
Ehkä hän jonain päivänä tulee järkiinsä ja arvostaa sitä, että edes yritit auttaa.
Olen täysin samaa mieltä Tiinan kanssa. Pahinta tuossa tilanteessa on nyt se, että siinä kärsii lapsi. Ja tuo miten tilannetta kuvasit, se kuulosti erittäin vakavalta. Jopa heitteille jätöltä lapsen suhteen. Aikuisen ihmisen päihdeongelmaan ei juurikaan pysty ulkopuoliset, edes ne läheisimmät, loppujen lopuksi puuttumaan. Toki voit ilmaista huolesi asiasta, mutta on sitten hänestä kiinni, miten hän omaan tilanteeseen suhtautuu.
Minusta pahinta on nyt liiallinen ymmärtäminen. Se mahdollistaa juomista ja pahentaa lapsen tilannetta. Joka tapauksessa erittäin vaikea juttu sinun kannalta, kun on kyse ystävästä.
Voimia Lumppis!
No just. Kyllä aikuinen ihminen saa tehdä elämälleen mitä haluaa, mutta tässä on nyt lapsi mukana. Päästelin minäkin muutaman kirosanan täällä, mutta ihan aiheesta.
Niin, ei sun postaus valitukselta tuntunut. Ihan asiaa puhuit. Toi on vaan vaikeeta, kun on kyse omasta ystävästä.
Musta sun kannattais varmaan ottaa se kunnon "puhutteluun". Jos sillä on yhtään järkeä päässä se tekee asioille jotain, ennen ku on sosiaaliviranomaiset puuttuu peliin. Tai siis jos ei asiat muutu, niin ainakin pitäis puuttua.
Siinä voi ystävyys joutua katkolle, kyllä mutta eihän pieni lapsi voi elää tuollaisen keskellä.
Vaikeeta.
Komppaan edellisiä, mutta en vielä sotkisi lastensuojeluviranomaisia hommaan. On tunnettua, että se elin tekee pikaisia päätöksiä, joiden purkaminen saattaa vaatia enemmän työtä kuin alkuasetelmalla soisi.
Mieleen nousi yksi ehdotus: mitä jos yrittäisit saada kahdenkeskisen tapaamisen tuon naisen kanssa aikaan ja yrittäisit korostaa, että hän elää lapsen kanssa aikoja, joita ei voi KOSKAAN enää saada takaisin..? Että lapsi on vain kerran tuon ikäinen ja aika on ainutlaatuista. Kaikki, mikä lapselle tapahtuu nyt, heijastuu koko loppu elämään niin lapsella kuin äidilläänkin. Itse tiedän tuon omasta kokemuksesta. Vaihtaisin aika monta asiaa saadakseni osan niistä ajoista takaisin, mutta kun se ei ole mahdollista. Pakko siis ottaa juuri tästä ajasta kaikki mahdollinen irti!
Voimaa tukemiseen! Et kuitenkaan voi asialle mitään jos toinen ei tule vastaan eikä ymmärrä. Rajansa kaikella. Tsemppiä!!!
Mistä lie klikkaillen löysin blogiisi. Ihan ulkona kaikesta, sanon vain sen, että sinuna tekisin lastensuojeluilmoituksen. Sen tekemiseen kun riittää pelkkä huoli lapsesta ja oloista, joissa lapsi kasvaa ja kehittyy. Sä voit soittaa vaikka just nyt kaupunkisi/kuntasi lastensuojelun päivystyspuhelimeen tms ja kertoo huolesi. Tai sit maanantaina, ihan miten vaan.
Lastensuojelun sossut aloittaa selvittelyn, onko perheellä tarve lastensuojelun asiakkuuteen, ei ne ihan heti lasta nappaa pois (ellei kyse ole jostain akuutista tilanteesta kuten että äiti sikakännissä kotona just sillä hetkellä jne.tai et pieni lapsi jätetty yksin kotiin yöksi tms.)Nehän voi vaikka ohjata äitiä päihdepalveluiden piiriin ja antaa tukea perheelle esim. perhetyön keinoin.
Mulla itellä on lastensuojelusta vaan positiivisia kokemuksia. Mut valitettavasti se on vissiin aika kuntakohtaista ja henkilöstä riippuvaa, miten nää jutut menee.
Meni miten meni, tää sun ystävä tuntuu tarvitsevan apua, väliintulon, jotakin. Ja eritoten se lapsi.
Tee nimetön ilmoitus lastensuojeluun. Kerro että olet huolissaan lapsesta joka asuu kyseisessä asunnossa sekä olet myös huolissaan näistä teineistä (alaikäisistä), jotka juovat ja hilluvat tässä asunnossa.
Vastaava tilanne oli täällä viime vuona. Serkku teki nimettömän ilmoituksen ystävästään, joka ajautui samaan tilanteeseen kuin sinun ystävä. Serkun ystävä alkoi humalapäissään käyttäytymään häijysti lasta kohtaan. Lapsi kulki likaisissa vaatteissa ja äiti voi julkisella paikalla läimäyttää tarhaikäistä lasta kasvoille, vain sen takia, että lapsi sanoi; "Äiti?" Vastaus oli siis lyönti avokädellä poskeen ja huuto, "ole kakara hiljaa!"
Sossun naiset kävivät muutaman kerran seuraamassa heidän kotioloja ja nyt ei enää teinijengi kokoonnu juomaan heidän luokse ja äitikin käyttäytyy taas kuin ennen oli käyttäytynyt....
Lasta ei pois otettu, vaan sossu laittoi/auttoi saamaan heidän kotiolot takaisin oikeille kiskoille...
Äiti masentui kun lapsen isä tapettiin, mutta apua ei osannut hakea, vaan alkoi pahanolon poistamaan viinalla ja teinien seuralla... Tarvitse ammattiapua siitä pois pääsyyn...
Ai niin, serkun ystävä ei ole vieläkään tietoinen siitä, että serkku teki hänestä ilmoituksen. Eikä tule sitä koskaan tietämäänkään. Paitsi jos serkku itse sen kertoo.
Mäkin kommentoin. Omakohtasia kokemuksia ei lastensuojelusta ole, mutta kyl nyt kun jälkikäteen asioita ajattelee, mä olisin huutanut riemusta ja lujaa, jos joku olis pysäyttänyt äitini touhut sillon kun olin lapsi. Enkä mä tajua miks niin ei käynyt.. Enkä kyllä lähde ajatteleen sitä, millasta elämästä olis tullut, jos joku olisi tehny stopin äidin touhuille jo varhaisessa vaiheessa.
Mut niin, mä tekisin kans jonku nimettömän ilmotuksen.
Kiitos kaikille kommenteistanne. Niin, tuo lastis homma on vähän monimutkainen, kun periaatteessa tästä tilanteesta ei ole selvillä muut kuin minä ja ystävän toinen ystävä, joten sen tietää heti mihin syyttävä sormi alkaa osoittamaan. Tiedän kyllä, että on raukkamaista ajtella näin, mutta... Olemme tämän toisen tyypin kanssa miettineet kyllä tuota ilmoitusasiaa ja ilmeisesti hän aikoo jutella erään tuttunsa kanssa joka on sosiaalityöntekijä juuri lastiksen puolella.
Kävin eilen tuon toisen ystävän kanssa tämän yhteisen ystävämme luona ja hän oli jotenkin ihan sekaisin vaikka ei ollut kännissä, alkaako psyyke pettämään pikkuhiljaa, eikä tuo olisi ihme, koska nyt on juuri kyse samasta tyypistä jonka mies tappoi itsensä vähän aikaa sitten.
Tilannettahan ei paranna se, että kuvioissa on uusi mies, joka on mustasukkainen ja pillerinisti, uhkailee itsarilla sun muilla. Ystäväni on jo ihan tuon miehen lieassa vaikka ovat tapailleet vasta muutaman viikon. Pelkäänkin siis, että ovatko napit tavoittaneet jo ystävänikin :( Yritimme eilen sanoa, että ei katsoisi semmoista äijää joka on tuollainen jo tuossa vaiheessa, mutta minkäs teet kun toinen on niiiiin läheisriippuvainen.
Ja loppuun vielä pakko sanoa, että olen toki hieman katkera tuon kuolleen miehenkin puolesta, meni vain 2 kk ja uusi äijä oli kierroksessa. Siinäkö palkka yli 10 v suhteesta. Ei, en sano, että pitäisi yksin olla aina, mutta 2 kk!!!
Ihanaa kun olette lukijani olemassa ja komppailemassa <3
Kaipa sitä joku asiaa sivusta seuraillut naapurikin olisi sen ilmoituksen voinut tehdä? Kyllä mä ainakin tekisin, jos huomaisin naapurissani tuollaista touhua jatkuvasti. Niin että eihän se syyttävä sormi teitä kahta välttämättä osoittaisi ja jos osoittaisikin niin mitä sitten?
Tämä on vähän vaikea asia mulle käsiteltäväksi. Tiedän, että tämä voi kuulostaa itsensä puolustelulta, mutta sanon kuitenkin. Ensinnäkin, jotenkin minulle tulee ns. vasikkamainen olo jos ilmoittaisin lastikseen ja toiseksi, kun eivät naapurit ilmoita, koska eivät naapurit tiedä mitä siellä seinien sisällä tapahtuu todellisuudessa. Seinänaapuri on vähän kotona ja ei kuule edes.
Ja kun kysyit Tiina, että mitä sitten jos se sormi osoittaisi, noh... tämä on sen verran sisäänpäin lämpiävää porukkaa täynnä koko paikka, että siitähän voisi seurata vaikka vallan mitä.
Raukkamaista, myönnän sen. Toivon ratkaisun tulevan muualta suunnasta, mutta toki jos ei, teen asialle jotain jollain tapaa.
Lähetä kommentti